Kohti menestystä

Ora jollain aiemmalla treenilenkillä. Pakko oli saada keppiä kantaa! Enää ei muuten ole lunta juuri nimeksikään.

Tokotreeniä torstaina. Ihan itsekseni kävin tsekkaamassa läheisen, isoimman kentän senhetkisen kunnon. Olihan se ihan sula pientä jääosuutta lukuunottamatta, mutta hiekka oli aika märkää ja mutaista. Tehtiin silti treeni, vaikka melkoisen kuraisina saatiin kävellä loppulenkki kotiin päin - ainakin ohjaaja.
Seuruu oli melkoisen poikittavaa. Tein takapalkallakin, oli parempi. Yllättävän vähän Oraa ällötti märkä maa, hiekka ei kai ole niin paha. Jäävän seisomisen kanssa tehtiin kunnolla töitä - mun peruuttaessa ei mitään ongelmaa, mutta kun siirryttiin sivulle, sekoitti koko ajan istumiseen. Istumista tosin viimeksi treenatessa hinkattiinkin, joten ei sinänsä ihme. Luoksari stopeilla, seisominen ja maahanmeno, ihan hirmu kiva ja hyvä, tykkäsin kovasti. Pitää vaan varoa, ettei tee noita liikaa (ts. koira ala ennakoida), kun alokkaan kokeet on käymättä. Jotain muutakin pientä tehtiin mutta ei mitään ihmeellistä.

Perjantaina käytiin hallilla tekemässä sekatreeni: alkuun vähän tokoa ja temppuja, loppuun agility. Koko päivän päässä oli pyörinyt vaihoehdot koiratanssiesityksen kappaleeksi, ja koreografiakin alkoi pyöriä päässä, joten pakko oli saada mudi peruuttamaan nopeammin pitkää matkaa. Takapalkka testaukseen, siis! Aluksi Ora meinasi peruuttaa aina vinoon niin, että näki palkan, mutta saatiin useampi hyvä suoritus. Ei vielä mitään kymmentä metriä enempää, mutta nyt peruuttaminen ei ollut sellaista peruutus-pysähdys-peruutus-pysähdys -töksähtelyä. Tokopuolella tein vielä tokohyppyä pallon avulla: pari kertaa niin, että pallo oli valmiina hypyn takana ja pari kertaa niin, että pallo lensi heti kun koira oli hypännyt (ei siis ehtinyt kääntyäkään). Ja johan tuli hyppyyn pituutta, ihan jo parilla toistolla! Ilman palloa tehtiin myös pari kertaa, ja hyppäsi saman tien kauas ja kääntyi paikallaan kohti. Ihan superhieno. Toisella kerralla palkkasin pallolla suoraan taakse, toisella tulin jo koiran sivulle, mutta vapautin taakse seisomisesta.
Sitten siirryttiin agilityn maailmaan. Kehitin kentällä olevista esteistä ylläolevan radan, tai jotain siihen suuntaan kuin kuvassa on. Kutsuin koiraa suurin piirtein putkien välistä, kepeille ei ongelmaa, hirmu hieno. Ensimmäinen ongelmakohta tuli vitosella, kun yritin persjättää 5-6 ja olin merkannut vitoshypyn liian huonosti. Taisi tulla jonkun kerran vitosesta ohikin, mutta lähinnä olin persjätöllä myöhässä, jolloin kääntyminen kutoselle oli haasteellista. Ratapiirroksesta poiketen se oli kyllä enemmän suoraan vaakatasossa (sen siitä saa, kun piirtelee radan hutiloiden ja monta päivää treenien jälkeen). Treenattiin samalla myös sivuetäisyyttä 7-8 ja pari kertaa taisi tulla ohi. Lopussa ei tainnut olla sen suurempaa ongelmaa. Sama rata otettiin myös toiseen suuntaan, mutta sitä ei jääty hinkkaamaan sen enempää.


Lauantaina käytiin porukoilla ja mudi sai taas olla seurakoira. Lenkitkin oli aika minimit. Sen sijaan sunnuntaina herättiin jo niin aikaisin, että seitsemältä oltiin jo tarpomassa kohti Ojankoa ja JAU:n agilitykisoja. Olin ottanut kaksi ensimmäistä starttia (agiradat), joista ensimmäisen rataantutustumisen oli arvioitu alkavan klo 8. Tähän väliin voin sanoa, etten muuten enää ikinä kävele metallihäkin kanssa puolta kilometriä pidempää matkaa, hartiat nimittäin huusivat heti seuraavana päivänä yhteensä 4 km sen kantamisesta... Mitään yllätyksiä ei hallilla sattunut ja oltiin aikataulussa.
Ensimmäinen rata vaikutti kovin helpolta, keinuakaan ei radalla ollut eikä mitään muutakaan kummastuttavaa. Rata meni oikein mukavasti, rimoja ei tippunut ja vaikka meinasin blokata koiran tien puomille, se teki sen virheettömästi. Mulle kuitenkin kävi joku black out radan kanssa: sekunnin ajan en muistanut hypyn oikeaa suorittamissuuntaa - ja koira oli jo siinä jaloissa, ja hyppäsi väärältä puolelta. Korjasin ja juoksin radan loppuun, heitin viimeiseen putkeen ja juoksin pois palkaten hihnalla - vika hyppy jäi myös hyppäämättä, mutta sillä nyt ei ollut mitään väliä. Tulokseksi siis HYL.
Olin ensimmäistä kertaa kisapaikalla ihan yksin Nellin ja Pelle-mudin lähdettyä ensimmäisen radan jälkeen, koska Maijalla oli illalla Kidan kanssa kisat, eikä ollut siksi tullut mukaan Oran kisoihin. Onneksi löysin käsiini muutaman mukavan seuralaisen, joten toinenkin rata saatiin videoitua. Seuraava rataantutustuminen oli parikymmentä minuuttia etuajassa. Rata näytti tämäkin kovin helpolta: se oli kuin edellinen rata käänteisenä, ihan pienillä muutoksilla ja keinun lisäyksellä. Meidän suoritus meni ihan kivasti, joskin puomia edeltävä kaarros veeeeeeenyi kovasti ja varmistin keinua niin, että mudi luuli sen pitävän tulla pois koko keinulta, ja suoritus meinasi kaatua siihen. Onneksi ei kaatunut, joten tuloksena meille 0-rata, LUVA ja 4. sija! Edellä oli nopeat aussie ja kaksi bortsua, eikä meidän aika ollut mikään paras (yhteensä viisi nollaa tuolta radalta) mm. noiden kaarrosten ja keinun takia. Ei siis sijoituttu eikä saatu palkintoja, eikä mudi juustohamppariaan, mutta LUVA yhtä kaikki! Niitä on nyt plakkarissa kaksi, joten seuraavalla nousemmekin jo kohti korkeampaa luokkaa. Hurjaa tämä elämä!

 

Kalenteri menikin sitten sunnuntaina uusiksi, kun jo loppuviikosta olin tajunnut, että ensi viikon HSKH:n agikisojen ilmo oli mennyt jo jonkin aikaa sitten. Kaiken kruunasi vielä se, että muistin lauantain rallykisojen maksun eräpäivän olevan 3.3, vaikka oikea päivämäärä oli 1.3. Eli maksu myöhästyi yhdellä viikonloppupäivällä, mutta meidän paikka oltiin jo ehditty antaa jonossa seuraavalle. Harmittaa.
Katselin kuitenkin vaihtoehtoisia kisoja ja vielä ennen rallyn virallistumista ehdittäisiin Karjaalle 6.4. Agilityn saralta meidän pitää vaihtaa maisemaa, mikäli mielitään ensi kuussa kisoihin ollenkaan - Tutussa ja Turvallisessa hallissa, Vuokkosilla, ei ole kisoja edes enää maaliskuussa (paitsi 23.3, mutta meillä on silloin Niinun koulutus) saatika huhtikuussa, joten pitää (vihdoin) lähteä vähän kauemmas, merta edemmäs kalaan.

Tänään keskiviikkona käytiin agittamassa hallilla ja myöhemmin illalla olisi vielä tiedossa ohjatut rallytokot. Tehtiin hallilla keskipäivän aikoihin keinun nopeutta namialustalla, itsenäistä puomia siivekkeen avulla (ei pääse kääntymään vinoon) ja vaikeita keppikulmia. Mitään radantapaistakaan ei siis tänään tehty.