Syksyn eloa

Päivitystahtini on ilmeisesti vakiintunut tähän + - kahteen viikkoon...

Olemme Oran kanssa viettäneet aikaamme sekä Lahdessa että Vantaalla. 4. päivä pentu täytti puoli vuotta, jolloin taas tuntui, että aika on mennyt ihan tuhottoman nopeasti.

Ora 6 kk 1,5 vko

Näiden reilu parin viikon aikana olen Oran kanssa treenaillut lähinnä tokojuttuja ja nähnyt koirakavereita silloin tällöin. Torstain Elmerin agitreeneissä se on myös päässyt tekemään kivasti ja kyllä se nopeasti edistyy. Elmerillä on myös ollut ihan mahdottoman hieno vauhti päällä edelleen, ja haastavammatkin jutut ollaan saatu tehtyä hyvin. Oikealla oleva rata tehtiin viikko sitten, paljon takaakiertoja ja välistävetoja. 23-24 rengas-a varmistin ensin blokkaamalla itse aan, mutta kouluttaja kehotti kokeilemaan flippiä toiselle puolelle ja sehän toimi ihan älyttömän hienosti! Myös noiden serpenttiinien kanssa mulla on aina vähän ongelmia, en koskaan luota niissä koiraan tarpeeksi, jotta saisin juostua lujaa eteen. 16-17 hypyt persjätöllä, 20-21 leikkasin takaa. Alun kieputtelutkin jopa toimivat Elmerillä, vaikka yleensä se matelee ensimmäiset esteet, jos alussa ei ole suoraa. Alla saman päivän Oran välistävetotreenit videolla. Viime vai sitä edellisenä torstaina kokeiltiin E:n kanssa taas keinutteluja, ja ekat pari kertaa meni itsenäisesti ilman apuja (vähän hidastin, ettei kolahdus niin kova), kunnes alkoi taas pelottaa. Ei me taideta Elmerin kanssa voida kisata, mutta minkäs teet.

Tänään ei treeneihin saatu kyytiä eikä autoa ollut käytettävissä, joten jätettiin väliin ja korvattiin treenit omilla tokotreeneillä, joihin vierähtikin mukavasti aikaa. Ns. tyhjinä päivinä ollaan myös tokoiltu jonkin verran.

Kiira-belgiä ja Neira-nahkacollieta treffattiin 6. päivä ja Ilolassa käytiin pentutreffeillä 7. päivä ihan kiitettävän ison porukan kanssa. Mukana oli Neira- ja Selja -nahkacolliet, samanikäiset Laika-villakoira ja Yaku-perunkarvaton sekä pikkupennut Hertta-sheltti, Samba-villakoiramix ja Eikari-issikka. Oran osalta nuo treffit menivät vähän pelleilyksi, ei löytänyt oikein kunnon leikkikaveria ja piti sitten keksiä kaikkea omaa jäynää.

Ora on alkanut syödä nyt vähän enemmän lihaa joka päivä, nappulan lisäksi vajaa sadan gramman satsin se saa tällä hetkellä lohta, kalkkunaa, poroa tai sikanautaa. Ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Kokobarffiin siirtymistä olen alkanut nyt vähän epäillä, sillä matkustaminen barffikoiran kanssa ei kuulosta kovin kivalta. Saa nyt nähdä, mitä teen. Oran uutta herkkua ovat loppusyksyn tullen ruusun- pihlajan ja mustamarja-aronian marjat. Kahta viimeistä laitoinkin soseena pakastimeen talven varalle.


15. päivä ajeltiin Oran kanssa Lohjalle UPK:n erikoisnäyttelyyn. Oraa ei oltu ilmoitettu, mutta 16 muuta mudia pyörähti kehässä. Oli kyllä kauhein halli vähään aikaan, jossa olen ollut: Pumien haukunta soi korvissa vielä uloskin päästessä. Kuitenkin oli oikein kivaa tavata mudisteja! Oran veli Mainio oli pentunäyttelyssä hienosti ROP-pentu, toinen veli Velmu PU2 KP ja sisko Vinka PN2 KP. Tuomari tykkäsi selkeästi isoista mudeista, joten jos kyseinsen saksalainen tuomari tulee joskus Suomeen uudestaan, niin häneltä haetaan sitten Oran kanssa se H.
Näyttelyn jälkeen ajelimme pentueporukan kanssa (kaikki pentuesisarukset paitsi Musti) letkassa Velmun talouden tiluksille alle kymmenen kilometrin päähän näyttelyhallista, jossa kakarat saivat painia ja juosta isolla pihalla sydämensä kyllyydestä. Älyttömän hyvin nuo tulevat toimeen edelleen etenkin rodun huomioon ottaen, pari pientä kärhämää jossain välissä, mutta ei mitään tappoyrityksiä. Lohjalta ajeltiinkin sitten taas kotiin päin, ja loppu viikonloppu vietettiin Lahdessa.

Tiistaina käytiin koirapuistossa Keravalla. Siis koirapuistossa. Me. Syyksi pistän sen, että mun ehkä-tulevan-kämppiksen Oran ikäistä tanskandoggia ei vielä voi pitää kuulemma irti muualla. Ora oli kovin ahdistunut tunkeilevasta koiralaumasta, mutta etenkin yhden pienemmän pystykorvan kanssa sillä näytti olevan välillä tosi kivaa. Ei me kuitenkaan olla yhtään koirapuistokoirakko...
Eilen matkustettiin julkisilla Jakomäkeen koiramiittiin, lähdettiin kulkemaan metsään koirapuistolta. Mukana oli Oran lisäksi kuusi koiraa, joista mudin lemppari oli ehdottomasti Delia-lapinkoira. Molemmat huusivat toisilleen yhtä paljon ja niillä oli tosi kivoja juoksuleikkejä. Myöhemmin paikalle tuli vielä uusi mudisti 10-viikkoisen mudityttö Yrtin kanssa. Orasta tokaistiin tällöin varmaan ensimmäisen kerran elämässään, että onpas se pieni... Kommentin tosin selittää varmaankin se, että sanoja ei tiennyt Oran olevan näin nuori, O on erittäin kalju ja tuolloin oli vielä ihan märkä. Lenkillä Ora oli tosi rento, ja vaikka satoikin koko matkan ja kumisaappaat todellakin tulivat tarpeeseen, jäi lenkistä tosi hyvä fiilis.

Tänään päästiin lenkille Helsinkiin kaverin serkun hevosen kanssa, eli toisin sanoen tallimaastoille. Kyseisellä isolla hevosella on jalat vähän rikki, joten käytiin pitkä maastolenkki maastakäsin. Ora oli fiiliksissä kaikista hajuista eikä pelännyt isojakaan hevosia yhtään odotellessaan kiinni karsinan ulkopuolella - sen sijaan kottikärryt ja vähän pienempi korvat hörössä tarhasta tuijottava nuori hevonen olivat vähän jännempiä. Helsingissä pentu kulkee ihan täydellisesti, ja tänään pääsi matkustamaan ensimmäistä kertaa myös ratikalla.

Laiskottelua

Kuten otsikkokin kertoo, tällä viikolla ei olla tehty juuri mitään. Viikon kohokohtana piti olla lauantain - eli tämän päivän - pentupaimennuspäivä kasvattajalla, mutta sairastumisen vuoksi onkin koko juttu peruttu. Toivottavasti päästäisi kuitenkin pian lampaille! Viime viikonloppukin oli aikalailla koiraton Lahdessa, Ora oli ihmeissään, kun Kida ja Tara olivatkin lomalla maalla, ja kämpässä olikin sen lisäksi kääpiösnautseri Xena. Muutamat nurraukset O Xenalle päästi, olisi pitänyt käydä ennen vieraan koiran sisäänmarssia vaikka lenkillä tai jotain, että paimen olisi todennut snautserin vaarattomaksi, mutta lopulta ne jo leikkivätkin muutaman kerran. :)
Mä en ole edes kuvaillut tällä viikolla _yhtään, yhtäkään koirakuvaa ei ole kameraan tallentunut! Johtuen ehkä siitä, että lenkit ovat nykyään jo sen verta pimeällä ajalla, ettei kuvia saa otettua. Ja siitä, ettei me olla päästy kotinurkkia pidemmälle. Pitää ehkä ryhdistäytyä. Postauksen kuvat parin viikon takaa Lahdesta, © Maija.

Viikolla ollaan lähinnä lenkkeilty omalla koiraporukalla, samoiltu metsässä ja Ora on hakenut frisbeetä ja keppejä sydämensä kyllyydestä. Esimerkiksi eilen illalla Ora haki keppiä piiimeästä metsästä varpujen ja pienien puiden seasta, jossa apuna koiralla siis lähinnä pelkkä haju; kerran Ora oli vakaasti sitä mieltä, että hänen keppinsä oli puussa, ja siinä se puun runkoa vasten hyppi, kiipesi ja huusi. Näky oli aika huvittava ja koira oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kun se löysi kepin lopulta puun juurelta aluskasvillisuuden seasta. Pari kertaa ollaan käyty myös tokoilemassa kentällä. Ollaan kohdattu muutamat ajattelemattomat lapset, joiden takia pelkään, että O:sta tulee lapsipelkääjä. Pari kivaa tyttöä heitti koiralle kyllä kentällä frisbeetä pienen treenin päätteeksi, mutta kun negatiivisia kokemuksia (lapset pyytävät lupaa silittää, annan luvan "jos se uskaltaa tulla itse", Ora haukahtaa pari kertaa epävarmuuttaan -> lapset hysteerisenä kiljuen tarraa toisiinsa) tulee niin paljon, niin muutama positiivinen siellä välissä ei välttämättä auta asiaa. Ärsyttää.
Joka tapauksessa, kentällä ollaan saatu tehtyä nyt puolentoista minuutin ALO-paikkamakuu (pidempää en uskaltanut), pari n. puolen minuutin AVO-paikkamakuuta omalla pihalla (eli piilossa), perusasentoja eri kulmista (tulee jo älyttömän hyvin) ja ALO-luoksareita. Jotain muutakin pientä silloin tällöin. Elmeri tekee aina "treenatessa" kaikkea sille hirmu kivaa, kuten peruuttamista häntä hurjasti heiluen tosi kauas musta, pyörimisiä molempiin suuntiin, istumista ja luoksetuloa, huonoja perusasentoja, jalkojen väliin tuloa, mun kiertämisiä, seuraamista musta 1-2 metrin päässä ja muuta yhtä turhanpäiväistä. Koira on kuitenkin iloinen kun senkin kanssa tehdään kentällä jotain, joten...
Alla pari Ora-kännykkävideota, laatu ei päätä huimaa, mutta onpahan kuitenkin.

Torstaina oli kyllä Elmerin ohjatut agit. Taas saa olla harjakoirapojasta kyllä niiiin ylpeä, ja kaduttaa, kun en ilmoittanut sitä viime viikkoisiin HSKH:n kisoihin. Siellä olisi ollut agiratakin ilman keinua, joka on siis meidän pieni kompastuskivi (E kyllä tekee keinun, tosin vähän niin ja näin ja erittäin vastahakoisesti, pelkää sitä ja keinun jälkeen puomi on usein erittäin hidas, koska näyttää keinulta). Tehtiin tällä kertaa erittäin suoraviivaista rataa näin vaihteen vuoksi, ja koiralla oli äärettömän hyvä moodi päällä. Jos se on nyt tuon asenteen jättänyt, niin olen kyllä hurjan iloinen. Tehtiin pari älyttömän hyvää takaaleikkausta vaikeassakin paikassa ja saatiin paljon kehuja kouluttajalta, tehtiin kuulemma erittäin hyvät nollaradat ja kovatasoiset takaaleikkaukset, jee! En rataa jaksa tällä kertaa piirrellä, mutta siinä oli kepit vaikealla hämyputkella, paljon hyppyjä muutamilla kierroilla, hypyille irtoamisia, A ja lisää hyppyjä. A:lla älyttömän hyvät kontaktit, joita tosin vähän varmistelin.
Ora teki muutamat hyppyjenhakutreenit, ja hyvin tuo hakee jo itsenäisesti siivekkeiden väliin. Myös putkiin mennään takaaleikkauksella nykyään täysin ilman ongelmaa. Innostuksissaan Ora juoksi yhdessä välissä suoraan siivekettä päin, jonka jälkeen hetken aikaa Kurre oikeaa etujalkaansa linkkasi. Vähän aikaa oltiin jäähyllä ja tarkkailin jalkaa, jossa ei kuitenkaan näyttänyt olevan enää ongelmaa. Tehtiin ihan pari "hyppyä" ja putkea, ettei jää huonoa kokemusta (eikä tainnut Ora enää edes muistaa koko tapahtumaa). Tässä taas muistin, mitä kaikkea agilityssä ja normaalissa elämässäkin koiran kanssa voi käydä. Ei sitä kuitenkaan auta muuta kuin tehdä ja surra sitten, jos jotain käy. Tietenkin kaikkea pitää ennaltaehkäistä parhaansa mukaan, mutta ei sitä tiedä, vaikka maailmanloppukin koittaisi vaikka heti huomenna.

Vaikka taas viikon postaus, niin ei enempää asiaa tällä kertaa. Kerrankin vain treenaamaton ja koiratreffitön viikko. :)